Matra Djet -tiedot
Matra Sportsin alku
Matra Djet oli Matra Sportsin ensimmäinen auto sen jälkeen, kun René Bonnet osti yrityksen vuonna 1964. Vaikka se kantoi edelleen Matra-Bonnet-nimeä, se merkitsi Matran oman autoteollisuuden matkan alkua. Se oli uraauurtava projekti, joka auttoi Matraa vakiinnuttamaan asemansa vakavasti otettavana urheiluautojen tuotannossa.
Puhdas urheiluauto
Urheilulliseen ajamiseen keskittyneessä Djetissä oli jäykkä jousitus ja keskelle asennettu moottori, mikä oli tuolloin varsin innovatiivista sarjatuotantoautolle. Sen kevyt ja virtaviivainen polyesterikori mahdollisti vaatimattoman Renault-moottorin vaikuttavan suorituskyvyn kokoonsa nähden.
Djet oli puhdas urheiluauto – tilaa ei ollut useammalle kuin kahdelle ja tavaratila oli rajallinen. Silti se tarjosi täydellisen ajettavuuden, nopean kiihtyvyyden ja suuren huippunopeuden, joiden ansiosta se pystyi kilpailemaan monien aikansa suurempimoottoristen kilpailijoiden kanssa osittain erittäin alhaisen, noin 700 kg:n (1540 paunaa) painonsa ansiosta.
End of Era
Viimeiset Djetit, jotka nimettiin uudelleen Jetiksi, valmistettiin vuonna 1967, ja ne korvattiin sitten Matran omalla M530-mallilla, joka jatkoi keskimoottorisen perinteen mallia, mutta tähtäsi parempaan mukavuuteen ja laajempaan vetovoimaan.
Matra Djet Design
Ranskalaisen urheiluauton alkuperä
Erottuaan Charles Deutschin kanssa René Bonnet ryhtyi rakentamaan uutta ranskalaista urheiluautoa käyttäen pohjana Renaultin osia. Yhdessä Jacques Hubertin kanssa hän suunnitteli Bonnet Djet -mallin – joka esiteltiin vuonna 1962 – ensimmäisenä sarjatuotantona valmistettuna keskimoottorisena autona, jossa oli polyesterikori. Tämä teki siitä yhden maailman varhaisimmista sarjatuotantoautoista, jossa oli lasikuituinen (polyesteri) kori, mikä oli tuolloin merkittävä innovaatio.
Kevyt ja aerodynaaminen
Matra valmisti polyesteripaneelit, jotka osaltaan vaikuttivat Djetin kevyeen painoon ja edistyneeseen rakenteeseen. Matran otettua haltuunsa vuonna 1964, Djetin alkuperäinen muotoilu pysyi suurelta osin muuttumattomana, vaikkakin takaosaa pidennettiin tavaratilan lisäämiseksi ja aerodynamiikan parantamiseksi. Suunnittelussa korostettiin toimivuutta ja suorituskykyä yksinkertaisilla mutta eleganteilla linjoilla.
Malli variaatiot
Matran aikana Djet-mallit varustettiin Gordinin virittämillä Renault-moottoreilla, jotka olivat saatavilla mallina Djet V (vakio) ja tehokkaampana Djet VS (Sport). Vuoteen 1965 mennessä "Bonnet"-nimestä luovuttiin, ja autosta tuli Matra Sports Djet 5, pienin muotoilumuutoksin. Viimeisenä vuonna, 1967, Djet nimettiin uudelleen Jetiksi, ja samalla esiteltiin nopeampi Jet 6 -malli, jossa oli paranneltu moottorin viritys ja hieman enemmän tehoa.
Matra Djetin ulkopinta
Polyesterirunko putkimaisella alustalla
Djetin kaksiovinen kori rakennettiin polyesteristä putkimaiselle teräsalustalle. Ajovalot sijoitettiin kirkkaiden pleksilasisten suojusten taakse tasaisen ilmavirran ylläpitämiseksi, mikä vähensi ilmanvastusta ja paransi huippunopeutta – ajalleen harkittu aerodynaaminen ominaisuus.
Innovatiiviset ominaisuudet
Nerokas yksityiskohta oli suoraan pyyhkijän varsiin asennettu tuulilasinpesulaitteen suuttimet, mikä eliminoi konepeltiin asennettujen ärsyttävien suihkupainikkeiden tarpeen ja varmisti, että lika puhdistui aina juuri sieltä, missä sitä tarvittiin.
Tyylipäivitykset
Vuonna 1964 Matran muutoksiin kuului korin pidentäminen ja aerodynaamisen tehokkuuden parantaminen. Vuoteen 1965 mennessä autossa oli uudet puskurit, jotka korvasivat kumipalat, lisävarusteena saatava irrotettava kattopaneeli (eräänlainen varhainen Targa-konsepti) ja tyylikäs puinen kojelauta. Puhdas ja tarkoituksenmukainen ulkoasu yhdisti käytännöllisyyden kilpa-autoilun estetiikkaan.
Matra Djet -sisustus
Minimalistinen urheiluasettelu
Urheiluautoluonteelleen uskollisena Djetin sisustus oli minimalistinen – vain kaksi istuinta, joissa ei ollut juurikaan mukavuutta. Vinyyliistuimet olivat suhteellisen pienet, eikä niissä ollut säädettävää selkänojaa, mikä oli välttämätöntä moottorin ollessa keskellä aivan istuinten takana.
Optimaalinen painon jakautuminen
Tämä moottorin sijoitus taaksepäin optimaali painonjakoa – keskittämällä massan pyörien välille, mikä on periaate, jota käytetään myös Formula-kilpa-autoissa. Tämä antoi Djetille erinomaisen ajettavuuden tasapainon ja ketteryyden, joita harrastajat arvostavat suuresti.
Käytännöllinen matkatavaratila
Urheilullisesta luonteestaan huolimatta Djetin tavaratila oli yllättävän hyvä, varsinkin Matran korirakennemuutosten jälkeen. Etutavaratila oli helppokäyttöinen ja hyödyllinen päivittäisissä ajotarpeissa, mikä oli epätavallista monissa tuon ajan urheiluautoissa.
Matra Djet -mekaniikka
Alustan ja korin rakenne
Djet rakennettiin putkimaiselle teräsrungolle, joka kannatteli itsekantavaa polyesterikoria. Tämä rakenne auttoi pitämään painon alhaisena ja jäykkyyden korkeana, mikä hyödytti sekä suorituskykyä että turvallisuutta.
Moottori ja vaihteisto
Renault toimitti moottorit, aluksi Renault 8:sta ja myöhemmin Renault 10:stä, mutta Matra paransi näitä yksiköitä tehon ja vääntömomentin lisäämiseksi, ja ne nousivat joskus jopa 70–80 hevosvoimaan virityksestä riippuen. Moottorit oli asennettu poikittain istuinten taakse, ja niihin oli yhdistetty Renaultin komponenteista peräisin oleva manuaalivaihteisto, joka tunnettiin luotettavuudestaan ja hyvästä vaihtotuntumastaan.
Matra-takajousitus
Takajousitus oli Matran suunnittelema, ja siinä oli kaksoisjousilla varustetut takatukivarret ja kaksi iskunvaimenninta pyörää kohden – tarjoten tasapainoisen ja herkän ajokokemuksen. Etujousitus oli Renault'n valmistama, ja siinä oli levyjarrut joka puolella – melko edistyksellinen ratkaisu aikakauden pieneksi urheiluautoksi, vaikkakaan ei tehostusta.